perjantai 31. tammikuuta 2014

Ruokaviikko, ideoita arkiruokaan

Kuten moneen kertaan on todettu, on arkiruokaan joskus todella vaikea keksiä vaihtelua. Ihana Projekti Verkaranta -blogi listasi ehdotuksen ruokaviikoksi 17.-23.1. ja ostoslistan siihen. Tuo lista löytyy Projekti Verkarannan Facebook-sivulta klik. Lupasin julkaista tänään oman jatkoni tuolle listalle ja tässäpä tämä.


MAANANTAI 3.2.
Maukaslieminen siskonmakkarakeitto

TIISTAI 4.2.
Uuniriisiä ja broileria

KESKIVIIKKO 5.2.
Munakoiso-parmesaanivuoka

TORSTAI 6.2.
Lihamureke ja perunaviipaleet uunissa

PERJANTAI 7.2.
Ruishampurilaiset

LAUANTAI 8.2.
Wasabilohi

SUNNUNTAI 9.2.
Stifado


OHJEET JA TARPEET:

MAANANTAI
Siskonmakkarakeitto
Keitä perunoita ja keittojuureksia tarvittavalla määrällä lihaliemikuutioita maustetussa vedessä. Puserra joukkoon siskonmakkarat ja anna porista vielä kymmenisen minuuttia. Lisää loppuvaiheessa vielä rasia (tai puolikas riippuen keittomäärästäsi) tuorejuustoa. Perheemme suosikki on valkosipulituorejuusto. Vinkki esim. kotiäideille: Sammuta liesi ja laita kansi kattilan päälle kun perunat ja kasvikset kiehuvat. Voit antaa keiton hautua kypsäksi vaikka ulkoilujen ajan. Sen jälkeen jatka normaalisti makkaroiden ja tuorejuuston osalta.

TIISTAI
Uuniriisi ja broileria
Tästä teen viikonloppuna oman postauksen. Linkki reseptiin tulee löytymään myös tästä reseptin julkaisemisen jälkeen. // EDIT 2.2.2014 Linkki Uuniriisiä ja broileria -reseptiin.

KESKIVIIKKO
Munakoiso-parmesaanivuoka
Suosikkikokkini Sikke Sumarin mukaan. Resepti löytyy mm. täältä klik. Pssst. Ei kerrota Sikelle, mutta olen monesti arkena oikaissut ja käyttänyt valmista yrttimaustettua tomaattimurskaa ja sekin toimii hyvin - ja nopeuttaa ruuan valmistamista. Toki tuon tomaattikastikkeen voi tehdä valmiiksi jo vaikka edellisenä viikonloppunakin...

TORSTAI
Lihamureke ja perunaviipaleet uunissa
Tee normaali lihamureke leipävuoassa. Omaan vuokaamme sopiva määrä on 800 g jauhelihaa ja kun teet tuollaisella määrällä, riittää siitä täytteeksi perjantain ruishampurilaisiin.

Perunaviipaleet uunissa: Viipaloi jauhoiset perunat n. 5 mm paksuiksi viipaleiksi. Levitä ne uunipellille, pirskottele päälle öljyä ja mausta esimerkiksi perunamausteella. Paista 225 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. Kuva perunoista on tämän postauksen alussa.

PERJANTAI
Ruishampurilaiset
Paahda ruisleipäviipaleet joko uunissa tai leivänpaahtimessa. Leikkaa täytteeksi viipale lämmitettyä torstain lihamureketta. Täytä ja mausta hampurilaiset oman makusi mukaan. Kaveriksi sopivat esimerkiksi: tomaatti, suolakurkku, majoneesi, ketsuppi, sinappi, sipulirenkaat, salaatti...

LAUANTAI
Wasabilohi
Ohje löytyy Habanerokitchenin blogista, klik. Oma postaukseni reseptiin liittyen löytyy myös, klik.

SUNNUNTAI
Stifado
Ohje löytyy Pirkan sivuilta klik. Myös tästä olen tehnyt omankin postauksen aikaisemmin. Se löytyy täältä klik.


Vieläkö löytyy halukkaita liittymään tähän rinkiin? Jos kirjoitat itse blogia, niin nappaa ihmeessä koppi ja liity mukaan; kerro oma ideasi viikon ruokalistaksi. Jos halukas jatkaja löytyy, niin voin vaikka perustaa ruokalistaringille oman Facebook-sivun. Kootaan sinne kaikki listat Projekti Verkarannan listasta alkaen. Jos tuo ryhmä syntyy, niin tulet löytämään FB-ryhmän osoitteen täältä blogistani.

Joka tapauksessa, vinkkaa kommentteihin enemmän kuin mielellään oma helppo arkiruokareseptisi. Niille on kovasti tarvetta!

Mukavaa ja rentouttavaa viikkistä!
Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Päivän väri on musta

Hei, olen Anu ja olen hulluna siivousvälineisiin. Jos olet lukenut blogiani jo kauemmin, tiesitkin sen. Myös arjen estetiikka on minulle tärkeää. Niinpä uudet keittiötarvikkeet laukaisivat tänä aamuna valtavan siivousoperaation. Eihän näitä voi tiskien ja tahraisen välitilalasin keskelle laittaa. Eihän?


Oletko jo tutustunut Musta5101-tuotemerkin tuotteisiin: tiskiharjaan, bamburättiin ja ihanaan mustikantuoksuiseen tiskiaineeseen? Olen ihaillut niitä jo jonkin aikaa, mutta eilen illalla sellaiset kotiutuivat meille. Tällainen visualisti on aina onnellinen kuin arjen perustarvikkeiden pakkauksiin ja ulkonäköön panostetaan ja nämä ovat minun mielestäni aivan upea esimerkki siitä, mikä lopputulos voi olla. Linkin takaa löydät mielenkiintoisen tarinan Musta5101-tuotteiden takaa. Ainakin minulle se toi ison lisäarvon kauniille tuotteille.


Musta5101-sarjassa kauneus ei ole ainoa asia, joka on plussaa. Ekologisuus on sarjassa tärkeää ja tuotteet ovat kotimaisia. Yllätyin kun kuulin, että esimerkiksi tiskiaine valmistetaan omassa kotikaupungissani. Astiaharjat valmistetaan tehtaan ylijäämämateriaalista ja pehmeä harjaosa on luonnonmateriaalia. Harjaa suositellaan pestäväksi aina välillä tiskikoneessa käyttöiän pidentämiseksi ja valmistaja kerää loppuunkäytetyt astiaharjat takaisin kierrätykseen, materiaaliksi uusiin Musta5101-harjoihin. Aivan upeaa ja loppuun asti mietittyä.


Kolmikon täydentää bambuviskoosista tehty keittiörätti. Olen jo jonkin aikaa sitten siirtynyt käyttämään bamburättejä, joita olen neulonut itse. Rätit ovat paljon kauniimpia kuin perusrätit ja ne on helppo heittää pesukoneeseen ja käyttää taas uudelleen. Mielenkiintoista testata myös tällainen ei-neulottu-bambukeittiörätti.

EDIT 5.2.14: Käyttökokemuksia viikon kokemuksella. Tuo tiskiharja on aivan yliveto! Johonkin kommenttivastaukseen taisin jo kirjoittaakin, että tiskiharjan harjasosa on normaalia pehmeämpi ja se tuntuu tarraavan likaan todella hyvin. Se pitää niin paikkansa. Tämän jälkeen on vaikea palata enään kovempi harjaksiseen harjaan.

Kummasti sai keittiö taas uutta ilmettä. Pidän kovasti. Entä sinä?

Mukavaa päivää!

Anu

* Musta5101-tuotteen on saatu testattavaksi blogiyhteistyön merkeissä Zinoti Oy:tä. Kiitos. 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.

tiistai 28. tammikuuta 2014

Pähkinäinen mansikkamysli

Inspiraatio tulee monesti pienestä. Tällä kertaa se iski kun törmäsin kaupassa pakastekuivattuihin mansikkaviipaleisiin. Mansikat olivat niin kauniita, että niitä lähti pieni pussillinen mukaan kotiinkin. Kauneus ei kulkenut tälläkään kertaa yksin, vaan mansikat myös maistuivat ihanilta. Mansikoilta.


Mansikkaviipaleet oikein huusivat ympärilleen kotitekoista mysliä. Googlailin erilaisia reseptejä ja niitä yhdistellen syntyi omani. Meillä syödään mysliä melko paljon, mutta välillä hirvittää miten paljon kaupan mysleissä on sokeria. En tiedä onko tässä nyt loppujen lopuksi sokeria tai kaloreita sen vähempää kuin kaupan mysleissäkään, mutta ainakin tiedän tarkasti, mistä myslimme on syntynyt.


* * * * *

PÄHKINÄINEN MANSIKKAMYSLI

5 dl kaurahiutaleita
1 dl manteleita
1 dl erilaisia pähkinöitä
1 dl auringonkukansiemeniä
3 rkl pellavansiemeniä
2 dl kurpitsansiemeniä
1,5 rkl kanelia

1,5 dl vettä
 1 dl ruokosokeria
1,5 rkl hunajaa
1 dl öljyä
1,5 tl suolaa

pakastekuivattuja mansikoita maun mukaan

Sekoita kulhossa kaurahiutaleet, siemenet sekä hieman pienityt mantelit ja pähkinät.

Kiehauta vesi, hunaja ja sokeri. Anna sokerin sulaa ja lisää seokseen öljy ja suola. Sekoita neste hiutale-siemen -seokseen.

Levitä massa uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda 150 asteisessa uunissa noin tunti, 15 minuutin välein sekoitellen. 

Anna jäähtyä ja lisää lopuksi mansikat.

* * * * *  


Näin yhden kerran myslin tekemisen kokemuksella tuntuu, että myslin voin tehdä samalla periaatteella kuin italialaiset tekevät pitsansa. Joukkoon voi heitellä yhtä ja toista mitä kaapista löytyy. Ehkä pitäisin kuitenkin nuo kaurahiutaleet aina pohjana. Pähkinät ja mantelit kun jättää hieman suuremmiksi paloiksi, saa mysliin ihanaa suutuntumaa. 

Tällä lähtee päivä hyvin käyntiin!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.

 

maanantai 27. tammikuuta 2014

Taajuuksilla taas

Radiohiljaisuus on päättynyt taas tältä erää, samoin digidetoxini. Ensimmäinen digidetoxini yhdistyi lomamatkaan ja oli siksi ehkä hieman helpompi tehdä kuin perusarjessa.


Kuitenkin.... kun on päivittäin tottunut piipahtelemaan Facebookissa, vilkaisemaan LinkedInin, surffailemaan Pinterestissä, kurkkaamaan blogielämää (okei, melko pitkänkin kaavan mukaan...) ja katsomaan sähköpostejaan, on yllättävän vaikeaa pysyä erossa kaikesta tuosta. Kohtuullisen hyvin selvisin kuitenkin. Vain kerran sorruin tekemään karsitun pikakierroksen "tärkeimmissä" paikoissa samalla kun lähetin sähköpostin, joka piti saada matkaan loman aikana.


Mutta nyt on akut ladattu täyteen, tankattu perhettä, aurinkoa, valoa ja lämpöä. Kirjat ja lehdet tulivat luettua. Taas jaksaa. Arkeen oli mukava palata. Elämä digimaailman ulkopuolella oli mukavaa vaihtelua. Totuuden nimessä täytyy kuitenkin myöntää, että öinen kotimatka lentokentältä sujui hyvin rattoisasti puhelimen ruudulta surffaillen lasten nukkuessa takapenkillä. Ehkä voisi olla tarvetta ottaa aina välillä digivapaita iltoja kotonakin...

Mukavaa iltaa ja aurinkoenergiatuliaisia näin kuvien välityksellä!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.

perjantai 24. tammikuuta 2014

Lankutusta ja lankuttamista

Ystävä kertoi marraskuussa Facebookissa lankuttaneensa. Ihan päähänpistosta vain kokeilleensa.

Minulla ei ollut aavistustakaan mistä hän puhui ja niinpä googlasin. Wikipedia kertoi: Lankuttaminen[1] (engl. planking tai lying down game) on internetin kautta leviävä ilmiö, meemi, joka tarkoittaa makaamista mahallaan kädet sivuilla odottamattomissa julkisissa paikoissa, tämän tapahtuman valokuvaamista ja kuvien levittämissä netissä.[2]

Tuo ystävä on niin ihana hetkessä eläjä ja spontaani, että en hetkeäkään epäillyt, etteikö hän olisi tehnyt juuri tuota. Näin silmissäni, miten hän oli yllättäen, ihan siitä päähänpistostaan, vetäissyt itsensä sileäksi jonnekin ja maannut jossain päin kaupunkia oikoisena, kädet ja jalat sivuillaan. Kävi kuitenkin ilmi, että kyse olikin ihan toisesta lankuttamisesta...

No joo, nyt olen viisaampi. Facebookissa on kiertänyt jo jonkin aikaa lankutushaaste ja tähän asti meni, ennen kuin päätin lähteä mukaan. Itse asiassa haastoin koko perheen. Esikoinen oli tanssitunnilla jo päässyt lankutuksen makuun ja hän totesi minulle ensimmäisellä yhteisellä kerrallamme, että hänellä taitaa olla kyllä paremmat lihakset kuin minulla. Ei epäilystäkään. 

Kuvat ja ohjelma otettu Facebookista.

Jokaisen pitää kuitenkin aloittaa jostain kuntokuurinsa ja minun lähti tästä. Ensimmäisinä päivinä haasteen aika oli kaksikymmentä sekuntia, joten aikapulaa ei voi ainakaan valittaa. Tällä mennään siis. Tai ainakin tämä on tavoite.

Onko muita lankuttajia tai lankuttajia? Joko tuota Wikipedian versiota tai sitten tätä toista? 

Mukavaa päivää!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Ylistyspuhe bambukalsareille

Eilen oli aivan upea päivä. Aurinko paistoi kirkkaasti ja pakkanen nipisteli poskipäitä. Mietin, etten vaihtaisi näitä päiviä mistään hinnasta niihin harmaisiin päiviin, joihin viime vuosi loppui. Vaikka kovat pakkaset eivät nyt aivan lempisäätäni olekaan, pidän ne silti huomattavasti mieluummin kuin sen harmauden.


Tässä kohtaa annan ison kaukopusun ihanalle lastenvaatemyyjälle, joka suositteli minulle pitkiä bambualushousuja viime talvena, kavereiden kesken tuttavallisesti ihan vain bambukalsareita. Kiitos. Tai itseasiassa hän suositteli niitä lapsillemme, mutta nappasin vinkin myös omaan käyttööni. Bambut ovat olleet tämän vuosikymmenen paras käyttövaatelöytöni. Olen kulkenut monta talvea ilman minkäänlaista välikerrosta jaloissa ja kummasti siihenkin tottuu kun valitsee pitkän takin ja lämpöiset jalkineet. Vain äärimmäisessä hädässä ja lähinnä kovan pakkasen ulkoiluissa ja urheillessa olen vetänyt jalkaani pitkät sporttikalsarit. Sukkahousut ovat minulle suoraan sanottuna aika kauhistus. Mutta viime talvi meni bambuissa hyvinkin sujuvasti ja nyt jatkuu sama meno. Toivottavasti tässä ei tullut sinulle liikaa henkilökohtaista informaatiota... ;)


Bambu on tekstiilimateriaalina aivan omaa luokkaansa. Se on antibakteerinen ja säätelee hyvin lämpöä: se tuntuu kylmässä lämpimältä ja lämpimässä viileältä, eikä se hiosta. Huippujuttu lapsille, jotka ovat samoissa vaatteissa koulussa sisällä ja ulkona. Bambupökät ovat ohuet ja ne tuntuvat iholla hyvin silkkiseltä ja pehmeältä - ja ovat ihanan lämpimät näillä pakkasilla. Ja mikä parasta, kalsareiden pinta on liukasta, jolloin niiden päällä olevat housut pääsevät luistamaan vapaasti.


Tuon ihanan lastevaatemyyjän tehokkaan myyntipuheen innoittamana ostin viime talvena koko perheelle bambut ja ne löivät läpi jokaiselle meistä. Kaikilla bambut ovat olleet kovassa käytössä siitäkin huolimatta, että kukaan meistä ei ole ollut aikaisemmin mikään välikerrosihminen. Suosittelen ehdottomasti testaamaan jos et ole vielä testannut. Eikä tämä ollut maksettu mainos. Olen vain niin täysin ihastunut noihin kalsareihin... Sen verran säästän teitä kuitenkin, että käytän kuvituksena jotain muuta kuin kalsarikuviamme edestä ja takaa ;)

Lämpöistä tunnelmaa pakkasen keskelle!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

DIY Lyhty jäätiilistä

Pakkaset jatkuvat ja niistä täytyy nyt ottaa kaikki ilo irti, ennen kuin loppuvat.

Kerroinkinkin aikaisemmin, että pidän kovasti lumilyhdyistä. Samoin perinteiset ämpäreihin jäädytettävät lyhdyt ovat hurjan kauniita. Minulta tekniikka on niiden kanssa vain jotenkin hukassa. Saan veden jäätymään joko kokonaan tai sitten vain pieni osa siitä on ehtinyt jäätyä kun olen jo kumoamassa kimpaletta ulos ämpäristä. Kultainen keskitie on vielä löytymättä tässä asiassa.


Päätin kokeilla lyhdyn tekemistä jäätiilistä. Ensimmäinen versio oli tällainen nopea koeversio, mutta tämäkin näyttää minusta kivalta. Seuraavaksi haluaisin kokeilla tehdä enemmän tiiliä, latoa ne lappeelleen ja limittäin ja pinota kerroksia päällekäin. Millähän mahtaisivat pysyä yhdessä niin, etteivät kerrokset lähde luistelemaan toistensa päältä? Esikoisen koululuokka oli tehnyt vastaavia jäätiiliä ja he olivat värjänneet jäädytettävän veden ensin vesivärillä. Sekin voisi näyttää hienolta lyhdyssä.


Oletko muuten kuulut Paakin jouluvaloista? Aivan mahtava kyläläisten yhteinen jouluhanke, joka ei tosin tänä vuonna onnistunut leutojen säiden vuoksi. Naapurusto jäädyttää yhdessä satoja jäälyhtyjä ja valaisee niillä kylän tien. Viime jouluna lyhtyjä oli 900! Lisää kuvia Paakin jouluvaloista löydät esimerkiksi heidän Facebook-sivultaan klik. Tällainen olisi aivan upea kotitie. Mahtaisivatko omat naapurit lähteä mukaan jos ehdottaisi vastaavaa omalle kotikadulle?

Kuva otettu Paakin Jouluvalojen Facebook-sivulta.
Mukavaa päivää!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Digidetoxia testaamassa

Heippa,
Katsotaan onnistunko ajastamaan tämän viestin. Toivottavasti. Päätin nimittäin testata viikon mittaista digidetoxia. Kuten kunnon panttaajan pitää, päätin minäkin kuitenkin tankata ennen panttaamista ja ajastaa tämän ja pari seuraavaa viestiä.


Bloggaamisesta on tullut iso osa elämääni ja vapaa-aikaani. Lasken tuohon bloggaamiseen liittyvän myös toisten blogien lukemisen, sekä ideoiden ja inspiraation keräämisen esimerkiksi Pinterestistä. Tuo maailma on koukuttanut minut positiivisella tavalla niin täysin ja imaissut mukanaan, että huomaan, että sormistani alkaa pikkuhiljaa kasvaa pienet, hyvin innokkaina pomppivat rihmastot tähän läppärin näppikselle. Juurtumaan en niitä päästä, mutta siinä ne pomppivat sormieni mukana.

Markkinointi-ihmiset puhuvat paljon siitä, miten digitaalinen maailma alkaa pikkuhiljaa viedä aikaa television katsomiselta sekä lehtien ja kirjojen lukemiselta. Huomaan oman käytökseni valuvan koko ajan enemmän ja enemmän tuohon suuntaan. Televisiota tulee katsottua nykyisin tosi vähän, lehtiä ei "ennätä" lukea ja kirjojakin aivan liian harvoin. Kirjoja tulee välillä ikävä, mutta muuten en näe tässä muutoksessa kuitenkaan oikeastaan mitään väärää tai ongelmaa: maailma muuttuu ja tavat muuttuvat. Ne voivat muuttua takaisinkin, jos vanha tapa tuntuukin paremmalta. Blogit ovat minusta yhdenlaisia "aikakauslehtiä". Blogeja lukiessaan vain voi valita haluamansa täsmäsisällön, joka sopii kullekin päivälle tai mielialaan. Samoin sosiaalista mediaa voi käyttää siten kuin kunakin päivänä haluaa.


Toisaalta, mutta toisaalta... On mielenkiintoista nähdä minkälaiset vieroitustärinät saan, kun olen viikon ilman sosiaalista mediaa ja ilman blogia. Hiukan ajatus kauhistuttaa, mutta on aivan ihana ottaa tilalle hyvin kirjoitettuja kirjoja ja lukea kasa kaikkein mieluisimpia lempilehtiä. Paperiversioissa kun on kuitenkin aivan oma (tuoksunsa ja) tunnelmansa. Ehkä vilkaisen jopa hiukan televisionkin suuntaan. Mutta ylipäätään, katsoa miten paljon tämä paasto tuo mukanaan lisää aikaa.

Mites luuletko, että saisit vieroitusoireita jos olisit viikon ilman tietokonetta ja tablettia ja käyttäisit puhelintakin vain puhelimena? Onko sinun maailmasi vielä ennallaan vai oletko sinäkin kallistumassa tai jo valunut digimaailmaan? Luen mielelläni sinun ajatuksiasi tästä kommenteissa - kunhan saan detoxini vain ensin käytyä läpi. Eli jos siis vastaan kommentteihin ennen viikon loppumista, olen sortunut - jos vastaan aikaisintaan ensi sunnuntaina, on paastoni pitänyt.Eikä tätä kannata ottaa kovin vakavasti - en ota minäkään ;)

Mukavaa viikonloppua!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Lumirakennelmia pakkaslumesta

Nautin niin paljon tästä lumesta. Meillä sitä ei ole kuin ohut kerros maassa, mutta juuri sen verran, että se tekee päivistä paljon valoisampia. Lapsetkin ovat heränneet aivan uuteen ulkoelämäkauteen kun pihalla on taas jotain tekemistä.


En tiedä kuka perheessämme on innokkain lumesta rakentaja: lapset vai minä. Haluaisin uskoa, että lapset, mutta kaukana ykköspaikasta en ole minäkään. Muutama vuosi sitten opimme kuopuksen ihanalta, nykyisin jo entiseltä hoitotädiltä niksin, jolla lumirakentaminen onnistuu, vaikka ei olisikaan nollakeli.

Siinä lumesta tehdään tiiliä pakkaamalla lunta supertiukasti ämpäriin, isoon lihalaatikkoon tai muuhun vastaavaan muoviastiaan. Lunta kannattaa tiivistää jo ennen kuin astia on täynnä. Tiilet kaadetaan varovasti maahan ja niitä ladotaan päällekkäin haluttuun muotoon. Tiilien väleihin jääneet raot tilkitään irtolumella. Rakennelmasta riippuen, voi välillä olla tarpeen antaa rakennelman jäätyä yön yli ja sen jälkeen pääsee taas jatkamaan. Viime vuosien aikana meillä on syntynyt tällä tekniikalla iso lumilinna, lumihevonen sekä lumiukko, josta tässä on kuviakin. Tuon viime talvisen talovahtimme pää oli sen verran suuri, ettei mikään pipoista mahtunut ukon päähän. Ratkaisimme ongelman etsimällä ison lumipaakun, laittamalla sen pipon sisään ja sovittamalla ne ukon päähän. Eipä lähtenyt pipo lentelemään isommissakaan tuulissa.


Itse pidän lumilyhdyistä ja niistäkin saa kivoja kun tekee tiilet ämpärijugurttiastioihin (tai pappajugurttiämpäreihin tai turkkilaisen jugurtin ämpäreihin - tunnetaan monella nimellä). Noita pikkuämpäritiiliä ladotaan sitten normaalin lumilyhdyn tapaan. Nämä tiilet ovat sen verran suurempia kuin normaalit lumipallot, että lyhdyistä saa helposti hyvinkin näyttäviä.

Ihanaa talvipäivän jatkoa!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik

maanantai 13. tammikuuta 2014

Haaveilua lusikkalaatikossa

Lumi, pakkanen ja niiden mukana myös kauan kateissa ollut aurinko ovat täällä. Ihanaa. Pitkän harmaan ajan jälkeen aurinko on paljastanut myös kodin kaikki pölypallerokätköt. Onneksi samainen aurinko tuo myös energiaa antaa palleroille huutia.


Aurinkoenergiapuuskassani päätin puunata lusikkalaatikkomme. Paikka, johon tässä talossa kajotaan rätin kanssa luvattoman harvoin. Nyt siellä on kuitenkin taas puhdasta.

Tiesitkö, että joidenkin "oppien" mukaan lusikkalaatikon ainoa, oikea järjestys on haaveilu: haarukat, veitset ja lusikat? Meillä ei kuitenkaan haaveilla, meillä on kaikki luhavei. Mites teillä? Haaveillaanko teillä vai onko lusikkalaatikon järjestyksellä merkitystä?



Pirteää pakkaspäivän jatkoa!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Lehtikaalisipsejä ja muita testailuja

Tänään saatiin meillekin jo hentoinen lumikerros maahan. Päivä on ollut heti paljon pirteämpi ja valoisampi. Ihanaa.

Tämä ilta on ollut testailujen ilta. Viime keväänä puhuttiin paljon lehtikaalisipseistä. Innostuin ideasta ja ostin kesällä pari lehtikaalin taimea omiinkin viljelyksiin. Tuo viljelykokeilu loppui kuitenkin melko nopeasti, sillä kaali keräsi toukkia, joita en saanut häädettyä ja niinpä kaalinlehdet menivät toukkien suuhun. Eivät omiimme. Eilen näin kuitenkin kaupan heviosastolla lehtikaalia ja päätin kokeilla sipsejä.


Siispä kaalinlehtiin sitruuna-avokadoöljyä, suolaa ja ropsaukset chiliä ja pellit uuniin. Ohjeen löydät Ruokalan sivulta. Kuten jossain blogikirjoituksessa varoiteltiinkin, tuli uunista kuivauksen aikana melko hurja kaalin haju, mutta valmiit sipsit olivat ihan mukavan makuisia. Ihan suosikkeja näistä ei tullut, mutta kokeilun arvoisia olivat kuitenkin ja tulevat varmasti syödyiksi.

Toinen testailuni liittyi kuvaamiseen. Investoin itselleni uuden zoomin ja jalustan ja testailin niitä  päivän ja alkuillan aikana. Ja pienestä se voi olla kiinni; jalustalla kuvatessa kuvat onnistuivat ainakin entistä paljon paremmin ja tärähtäneiden hämärähyssykuvien osuus pieneni huomattavasti. Jee! Seuraavaksi täytyy tarttua sitten jo härkää sarvista kiinni ja opetella kameran säädöt...



Innostuin kuvaamisesta niin, että kamera oli kaivettava esille vielä uudelleen puristaessani huomisen aamun juomamme sitrushedelmiä. Miten appelsiinit, veriappelsiinit ja limet voivatkin olla niin kauniita. Puristettu mehu jalostuu huomenna Peggyn kuplivaksi spritzeriksi.

Jaanhans. Sitten kotikatsomoa valmistelemaan. Ihanaa lauantai-iltaa sinulle!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.

perjantai 10. tammikuuta 2014

Intialaista ja thairuokaa arkeen

Arkiruokien pitää meillä olla pöydässä mielellään alle puolen tunnin ja työvaiheita valmistuksessa ei saa olla montaa. Pyrkimys on kuitenkin siihen, että ruoka olisi maistuvaa, eikä mielellään kovin yksipuolista. Melko usein totuus on kuitenkin, että raaka-aineet löytyvät pasta-makaroni-jauheliha -linjalta.


Lapsia tuo ei tunnu haittaavan, mutta me vanhemmat kaipaamme vaihteluakin. Viime syksynä löysin kaupasta Chicken Tikka - ja Raita -mausteseokset ja arkemme oli pelastettu. Lautaselle löysi melko useinkin tiensä intialaiseen tyyliin tehty päivällinen: riisi, tikka-mausteseoksella maustetut broilersuikaleet, raitakastike sekä nan-leipä (joka löytyi esipaistettujen patonkien vierestä leipähyllyltä). Ja mikä parasta, koko perhe syö hyvällä ruokahalulla. Santa Marialta löytyy muitakin mausteseoksia tuosta sarjasta, mutta kokeilemistani seoksista tuo on ehdoton suosikkimme.


Sain blogiyhteistyön merkeissä Santa Marialta testattavaksi uuden mausteseoksen: Satay Chickenin*. Tässä broilerin annetaan marinoitua tunnin verran mausteseoksessa. Ohjeessa suositeltiin käyttämään kastikkeena vielä Satay Sauce -nimistä kastiketta, mutta meillä pöytään päätyi cross kitchen -hengessä tälläkin kertaa tuttu raitakastike makuja pehmentämään. Broilerin kaveriksi laitoin taas tutut riisin, salaatin, ja nan-leivän, jota lapset kutsuvat meillä tosin namleiväksi (kertoo siitä miten paljon leivästä pidetään). Hyvää oli ja maistui kaikille, vaikka lisukkeet ja päämausteseos eivät varsinaisesti yhteen kuuluneetkaan. Marinoitumisaika teki sen, että ruuan valmistuminen kesti sen verran pidempään, että tämä sopii meillä arkea paremmin viikonloppuihin.


Näitä kannattaa ehdottomasti kokeilla. Jos tuntuu, niin mausteita voi laittaa hieman ohjetta vähemmän, niin ruoka ei ole aivan niin mausteista. Meillä niin on tehty tuon raidan kanssa.

Taas ollaan perjantaissa. Saa nähdä tuoko viikonloppu mukanaan tänne eteläänkin luvatut pakkaset. Mukavaa viikonloppua!
 
Anu

*Satay Chicken -mausteseos saatu blogiyhteistyöstä Santa Marian kanssa. Kiitos!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.